Pipien parantelua ja lämmintä halia

Pahkispeksiä on tänä vuonna tekemässä lähemmäs sata ihmistä. Kaiken tekemisen tuoksinassa on siis sanomattakin selvää, että asioita tapahtuu ja ihmisiin sattuu tavalla jos toisella. Aiempina vuosina ensiavusta ja mielipahojen ja pipien hoidosta vastasi tuottaja tai EA-tiimi. Tälle vuotta tehtävät kuitenkin yhdistettiin ja lanseerattiin uusi tehtävä: speksiemon pesti. Tiimissä meitä on kaksi: ennenkin hoidosta vastannut Elisa ja uusi apuri Aino.

Speksiemo on ihminen, jolle jokainen speksiläinen voi tulla vuodattamaan huolensa. Speksaaminen voi olla hyvinkin raskasta välillä, sillä työtä tehdään paljon tiukalla aikataululla. Eipä siis ihmekään, että olkapäätä tarvitaan välillä itkulle, hermostumiselle tai yleensä vaan tuelle. Speksiemo ryntää paikalle, kun lavastaja saa haavan verkosta tai tanssija niksauttaa jalkansa. Olemme käyneet ensiapukoulutuksenkin ihan sitä varten, että osaisimme oikeasti auttaa hätätilanteessa. Tärkeätä on myös hoitaa speksiläisten lihaskuntoa, joten onkin suuri onni, että tänä vuonna me molemmat emot olemme hierontataitoisia. Jo ensimmäisessä Tehoviikonlopussa pääsin itse hieromaan puoli tuubia lihaslääkettä kipeytyneisiin selkiin.

eaSpeksiemon suuresta, punaisesta EA-repusta löytyy erilaisia haavasiteitä, sitomistarpeita, kylmägeeliä, särkylääkettä ja mitä nyt vaan erilaisten pienten vammojen hoitoon voikaan kaivata. Myös tanssijoille on rakennettu oma, pienempi EA-paketti, jotta treenit sujuisivat ongelmitta.

Olemme Ainon kanssa ohjeistaneet pieniä speksiläisiämme, että tulla tupsahdamme paikalle, kun huutaa emoa, äiskää, äitiä tai vaikka mammaa. Tähän asti ahkerat touhuajamme ovatkin osanneet etsiytyä ensiapuun kiitettävän hienosti. Ja emoa itseään lämmittää ihana palaute:

Äidin toiminta loistavaa niskan hoitamiseen. Would be treated again.

  • Speksiemo Elisa

Siipale soittajista

PahkiSpeksin bändi on harjoitellut aktiivisesti lokakuun alusta kerran viikossa. Tuon aikana olemme harjoitelleet 1. puoliajan kappaleita. Kun kappaleet ovat onnistuneet siedettävästi on paikalle pyydetty näyttelijöitä laulamaan omia kappaleitaan.

b-4
Kuvia reenikseltä. á la Jussi Hirvilammi

b-3b-5

Viimeviikon tehossa saimme melkein kaikki ekan puoliskon kappaleet valmiiksi – soittajien krapulasta ja kitaristin selkäviasta huolimatta.  2. puoliskon kimppuun käymme tulevina viikkoina sitä mukaa, kun uusia kappaleita valitaan.

Viime vuoden tapaan yhteishenki on ollut hyvä ja hauskaa on piisannut.

b-1

Soittajia meillä on tänä vuonna yhdeksän kappaletta: Emma Leppälä basso, Aino Hieta huilu ja saksofoni, Heta Tuominen kitara ja saksofoni, Tuukka Kivimäki kitara, Jani Järnfors kosketinsoittimet, Markus Honkanen taustalaulu, Karo Hannonen taustalaulu, Jussi Hirvilammi perkussiot ja muut kilkuttimet ja Jari Kähönen rummut.

b-2

Terveisin,
Jari Kähönen,
bändivastaava 2017

Verkonkutojia

Webtiimi hääräilee parhaillaan koodin kimpussa. Uudelle, vuoden 2017 produktiolle täytyy luonnollisesti tehdä sivut ja saada ne miellyttämään paitsi webtiimin, myös graafisen suunnittelun silmää. Lähettelen aina toisinaan graafikolle linkkiä siihen, mitä olen viimeisimmäksi tehnyt ja graafikko yrittää sanoa minulle nätisti, että aika hirveältähän tuo vielä näyttää.

Vuoden 2017 speksin sivujen lisäksi olemme uudistaneet blogisysteemiä, kuten voitte kenties huomata. Lisäksi sivuille on tulossa kaikkea muuta jännittävää, kuten vihdoin ja viimein toimiva galleria. Voipi olla, että myös lipunmyyntijärjestelmään on tulossa lippujen saamista nopeuttava muutos.

Tämän vuoden webtiimiin kuuluu webmasterin lisäksi neljä henkeä, joilla on kaikilla oma tehtävänsä. Voisimme periaatteessa istua kukin omassa nurkassamme kotona koodailemassa, mutta koska lanit on aina lanit ja seura speksin suola, koodailemme mielellämme porukalla.

Iiro ja Teja lanittaa.
Iiro ja Teja lanittaa. Bongaa kuvasta kissa.

Elisa Hietala kirjoittaa, päivittää ja oikolukee sivujen sisältöä, Timo Kähtävä on meidän galleristimme, Otso Kassinen huolehtii lipuunmyyntijärjestelmän ylläpidosta, Iiro Talvipuro puolestaan puuhailee erään vallan jännittävän uutuuden parissa (tähän saattaa liittyä tai olla liittymättä Dracula ja Batman) ja minä, webmaster, huolehdin käytännössä kaikesta muusta.

Lisäksi tiimimme tukena on oma lanikonsultti, Abraham, joka on oma-aloitteisesti osallistunut kaikkiin webtiimin laneihin.

Timo Kähtävä sekä lanikonsultti Abraham.

Abraham on osoittautunut korvaamattomaksi webtiimin stressitasojen tasoittamisessa ja näppäimistön lämmittämisessä. Hänelle maksetaan konsulttipalkkio rapsutuksina.

 

Seittisin speksiterveisin,

Teja Rönni,
webmaster 2017

PahkiSpeksin kausi on startannut

kausi2017

Viime viikonloppuna on laulatettu, tanssittu ja luettu otteita näytelmästä, minkä myötä PahkiSpeksi on saanut uuden kaartin näyttelijöitä sekä tanssijoita. Myös muut tiimit on saatu muodostettua, ja PahkiSpeksissä on tänä syksynä aloittanut suuri määrä uusia ja vanhoja tekijöitä. Tervetuloa kaikille, ja iloa ja onnea tulevaan kauteen! Tervetuloa myös speksin ystäville seuraamaan blogia, jota pyrimme päivittämään kauden aikana!

Tänä viikonloppuna ovat speksiläiset tutustuneet toisiinsa yhteisessä ryhmäytymispäivässä. Aamupäivä sujui vastaavien pitämiä rasteja kiertäessä. Viime hetken muutoksista johtuen yhdelle rastille vetäjä löytyikin vasta ryhmäytymispäivän aamuna, mistä kuitenkin selvittiin erittäin hienosti, ja speksiläiset pääsivät hiomaan kehonhallintataitojaan sekä leikkimään tyynyrallia! Muilla pisteillä harjoiteltiin mm. musiikki-improvisaatiota, fyysistä ilmaisua, leikittiin pantomiimia ja ideoitiin pukuja. Tiimeissä pidetyn lounaan jälkeen, iltapäivä on jatkunut tutustumalla speksien ja Pahki ry:n historiaan sekä yhteisellä toiminnalla Kaijonharjun nuorisotilan isossa salissa.

ryhmaytys-1-2016

Kausi jatkuu tiimien osalta tutustuen käsikirjoitukseen, sekä suunnitellen aikataulua ja toimintasuunnitelmaa tulevalle kaudelle. Vastaavat aloittavat työskentelyn tiimiensä kanssa, sekä yhdessä suunnitellen miten kaikki useat liikkuvat ja muuttuvat osat speksiä saadaan yhdeksi kokonaisuudeksi lavalle kevään näytöksiin. Vaikka kevääseen on vielä pitkä aika, eikä esityksestä ole valmiina kuin käsikirjoitus, on kevään esityskausi silti se mihin tekeminen jo nyt alkaa tähtäämään ja mihin aletaan pikkuhiljaa valmistautua.

Uusille tekijöille speksi on varmasti jännittävä uusi harrastus, josta kuitenkin toivon mukaan kasvaa heille rakas, antoisa ja tärkeä harrastus. Meille PahkiSpeksissä on tärkeää, että kaikenlaiset ihmiset voivat tulla mukaan ja löytää paikkansa opiskelijateatteristamme. Monet tekijät ovatkin olleet mukana jo useamman kauden ajan, ja yhä edelleen into riittää aloittaa taas uusi kausi speksiharrastuksen parissa!

Mikäli vielä haluat mukaan tekemään speksiä, voit laittaa sähköpostia osoitteeseen pahkiry@gmail.com, ja tiedustella olisiko sinua kiinnostuvassa tiimissä vielä tilaa!

Seuraa blogiamme osoitteessa www.pahki.fi. Voit seurata meitä myös Facebookissa PahkiSpeksi –sivulla

Speksin täyteisin ajatuksin ja terveisin,

Piia Järvinen
PR-vastaava
PahkiSpeksi 2016-2017

Näkymättömät raatajat

Näyttelijöillä olisi melko kurjaa tehdä roolisuorituksiaan, jos oikeat tavarat eivät olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan lavalla. Sitä varten speksissä on stagehandeja tai tuttavallisemmin lavakäsiä. Heidän tehtävänsä on siirtää lavasteet ja tarpeisto oikeaan paikkaan kohtausten välillä. Ja sitä paremmin työ on hoidettu, mitä vähemmän heistä siirtojen aikana katsojan silmään vilahtaa.

Tiimiimme kuuluu yhdeksän nohevaa lavakättä ja yksi kappale vastaavia, eli stagemaster. Vielä tässä vaiheessa speksikautta meillä on ollut hiljaista, sillä stageja on tarvittu vain tehoviikonlopuissa, eli kahdesti.

Käytännössä tehoviikonloput ovat edenneet osaltamme siten, että stagemaster seuraa lauantain ajan näyttelijöiden kohtausharjoituksia, piirtää lavakuvat ja suunnittelee sen, kuka tavarat (tai joskus jopa ihmiset) liikuttaa. Sunnuntaina suunnitelmat käydään läpi palaverissa, esineiden paikat teipataan lavelle ja roudaukset harjoitellaan tehoviikonlopun huipentavaa läpimenoa varten.

Koko speksin roudaukset on nyt käytännössä suunniteltu, mutta vasta kevät ja pääsy Pikisalin lavalle näyttää sen, millaisia ne lopullisessa muodossaan ovat. Kun sermit saadaan paikoilleen ja katsotaan miten tavarat kulisseihin sopivat, selviää se, kuka tavarat vie ja mistä ne viedään.

Nuo näytöksiä edeltävät päivät ja näytöspäivät ovatkin sitten melkoisia härkäviikkoja stageille. Ja koska kyse on improvisaatioteatterista, ei kaikkea tietenkään voi suunnitella liian tarkasti etukäteen. Joskus lavalla saatetaan tarvita jotain, mihin ei olla ennalta varauduttu. Nopeus on valttia tässäkin.

Ja vaikka alussa sanoinkin, että stage hoitaa hommansa hyvin jos häntä ei näy, ei se nyt ihan niinkään mene. Lähtökohtaisesti heitä ei lavalla nähdä, mutta yleisö saa luonnollisesti vaikuttaa asiaan. Stagemasteria ei Pahkispeksin historiassa vielä ole lavalla nähty muuten kuin loppukumarruksissa, mutta katsotaan jaksaako se tänä vuonna pysyä piilossa.

– Daniel “Dankku” Wallenius, Stagemaster

Lavastus leveilee ja levittäytyy

Hei, sinä speksiläinen! Olisiko sinulla käyttämättömänä YY-asiaa? Lavastus mielellään silpoisi sitä.
(Viesti pahkilaisten sisäisellä keskustelufoorumilla.)

Lavastus on talkoillut syksystä asti noin kerran viikossa asioita. Paljon asioita retkipatjasta ja kuumaliimasta. Paljon asioita myös ilmastointiteipistä. Toisen tehoviikonlopun jälkeen alamme olla melko hyvässä tilanteessa; meillä on tarpeeksi asioita, jotka ovat toimivia asioita. Enimmäkseen.

Lavastuksen vastuu ei ole pelkästään vaatettaa esiintymislavaa oikeanlaiseksi miljööksi, vaan on hankittava kaikki näytelmässä tarvittava tarpeisto, sekä yleensä myös niille placeholderit, paikanpitäjät, harjoitteluvaihetta varten. Tarpeistoesineiden tulee olla turvallisia ja kestää kovaa käyttöä. Sama koskee tietysti myös kiinteitä lavasteita, tosin niiden tulee lisäksi olla vielä helposti ja äänettömästi siirreltävissä. Asioille on siis paljon vaatimuksia, joita rakennustiimin tulee noudattaa. (Olemme kuulleet nyrkkisäännön, jonka mukaan näyttelijöille ei tule antaa mitään, mitä ei voisi antaa 5-vuotiaalle lapselle, noin niin kuin turvallisuus- ja kestävyysnäkökulmasta. Tästä olemme koettaneet parhaamme mukaan pitää kiinni.) Yksi lavastustiimin tehtävistä on myös ilmastointiteipata lennossa takaisin kasaan kaikki näyttelijöiden hajottamat tarpeistoesineet.

Säästösyistä aika paljon rakennusmateriaaleja ja valmiitakin proppeja on haalittu kasaan mummolan vinteiltä ja roskiksista. Myös sukulaisilta ja ystäviltä tietysti, mutta koskaan ei voi luvata ehjänä takaisin saapumista. Lisäksi tarvittavia esineitä on tietysti rakennettu kaikesta irtilähtevästä materiaalista, mitä saatavilla olla saattaa. Tänä vuonna on erityisesti tunnuttu keksivän tuhat ja yksi käyttötarkoitusta tyhjälle sanomalehtipaperille, jota saa ilmaiseksi kirjapainon roskalavalta. Eräs päähenkilölle kuuluva tärkeä esine on rakennettu muun muassa porakoneenterän myyntipakkauksesta, tekohampaidenpuhdistustablettituubista ja hajotetusta tussikynästä.

Lavastustiimissä on hyödyksi ihan minkälainen askartelukokemus vain; puutyöt, ompeleminen, graafinen suunnittelu, leikkaaminen ja liimaaminen, kuvanveisto, maalaaminen, elektroniikkajutut, jopa legoilla rakentelu. Onneksemme tiimissämme on useita lahjakkaita taiteilijoita, joiden suunnitelmien mukaan tiimin sahankäyttötaitoisempi puoli sitten rakentaa ja maalaa taustaseiniä ja kalustoa. Jälkeenpäin lisätään viimeiset silaukset – vilkkuvat ledit tai moottorilla liikkuvat osaset. Koko ajan pitäen mielessä lavasteiden ja tarpeistoesineiden perusominaisuudet: kevyt siirtää, kestävä, turvallinen. Kevyt siirtää, kestävä, turvallinen. Näyttelijöiden harjoitusten jälkeen lisätään kerros ilmastointiteippiä, ja homma jatkuu.

– Essi Petäjäniemi, Lavastusvastaavan oikea (ja välillä vasenkin) käsi

Lavastusvastaavan lisäkommentti:

Jes! Sainpas tämänkin tehtävän naki– Siis, delegoitua jollekulle muulle! Näin (lievästi) värisokeana lavastusvastaavana olin päättänyt pyrkiä antamaan mahdollisimman paljon tarpeiston ja lavasteiden suunnitteluvastuuta muille, varsinaisille lavastajille – ja siinä sivussa välttää mahdollisimman tehokkaasti kaikki toteuttava työ 😉

Jotenkin tässä toisessakin tehossa päivät silti tahtovat venyä 13-tuntisiksi, eikä peukaloiden pyörittelyäkään nyt niin kovin paljoa ollut. Hieman toki. Ja ehkä hieman enemmän ajoittaista jahkailua ajatusten karkaillessa… Kuitenkin täytyy sanoa, että on tämä projekti ollut tänäkin vuonna kaiken tämän vaivan arvoista.

– Antti ”Yntti” Yrjölä, Lavastusvastaava

P.S. Pahoittelen lavastustiimin ajoittaista ympäriinsä levittäytymistä. Oheiset kuvat selventänevät speksin ulkopuolisille henkilöille mitä tarkoitan. Ensimmäinen kuva on otettu ennen kuin lavastajat saapuivat paikalle…

…ja toinen pian heidän saapumisensa jälkeen.

Ohjaaja vastaa kokonaisuudesta

Hei, olen Marjo ja olen vuoden 2015 PahkiSpeksin ohjaaja. Olen toiminut speksissä aikaisemmin näyttelijänä, käsikirjoittajana, puvustajana ja kahtena vuonna apuohjaajana, mutta yhtäkään teatteriesitystä en aikaisemmin ole itse ohjannut. Niinpä tämä syksy onkin ollut samaan aikaan hyvin palkitseva ja opettavainen, mutta myös todella raskas. Tämä blogiteksti onkin viimeisiä speksijuttuja joita teen ennen kuin jään pitkään odotetulle joululomalle. Ohjaajalla on hurja määrä vastuuta ja tekemistä, mutta onneksi minulla on ympärilläni aivan huikeat speksiläiset, tiimien vastaavat ja tuottajat sekä apuohjaajani Sini. Sini on osallistunut tämän postauksen tekemiseen nappaamalla kuvakaappauksia meidän kahden välisistä WhatsApp- ja Messenger-keskusteluista, kuulemma teemalla ”Apuohjaajan tärkein tehtävä”. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä!

Kun ihmiset kysyvät, mitä speksin ohjaaja käytännössä tekee, on kysymykseen todella vaikea vastata. On tietenkin helppo lähteä luettelemaan mitä kaikkea olen tehnyt vaikkapa kyseisen viikon aikana: todennäköisesti ravannut palavereissa, suunnittelut improvisaatioharjoituksia näyttelijöille, vetänyt kohtausharjoituksia ja vastaillut muiden tiimien vastaavien viesteihin iltaisin. Tekemistä on paljon, mutta ohjaajan tehtävä on hankala tiivistää lyhyesti ja ytimekkäästi. Periaatteessa ohjaaja kuitenkin vastaa taiteellisesta kokonaisuudesta, eli kaikesta siitä mitä yleisö lavalla näkee. Miettiessäni ohjaajaksi hakemista minulle olikin tärkeää, että speksin aihe olisi sellainen, joka on itselle mielenkiintoinen ja inspiroiva – pitäähän aihetta sietää monta kuukautta ja yrittää löytää siitä hauskat, mielenkiintoiset ja tuoreet puolet. Aihetta te ette tietenkään valitettavasti vielä tiedä, mutta voin vakuuttaa, että se on herkullinen!

Melko vahvasti introvertiksi ihmiseksi itseni luokittelevana olen havainnut, että ohjaaminen on hyvin paljolti vuorovaikuttamista. Sitä, että kommunikoi hirvittävän monen eri ihmisen kanssa monella eri tavalla, jotta saavuttaisimme yhteistyössä parhaan mahdollisen lopputuloksen. Vaikka en itse ole ollut rakentamassa lavasteita enkä soita, tanssi, tai improa lavalla, on ohjauksen tehtävänä varmistaa näiden suunnitteluvaiheessa, että lopulta kaikki speksin monituiset liikkuvat palaset loksahtavat yhteen ja näyttävät hyvältä. Se on mielestäni myös kaikista parhain hetki ohjauksen näkökulmasta: kun esityksissä kaikki toimii niin kuin pitää, eikä kukaan enää tarvitse minua.

Palataanpa vielä hetkeksi apuohjaajan tehtäviin. Kysyin Siniä apuohjaajakseni heti kesällä, sillä häneltä löytyvät kaikki ne ominaisuudet joita apuohjaajalta kaipaan. Oikea käteni ei liiemmin pelkää ilmaista mielipiteitään ääneen ja osaa lisäksi pysyä rauhallisena tiukassa paikassa ja hoitaa sovitut asiat tunnollisesti. Apuohjaaja jakaa ohjaajan työtaakkaa huolehtimalla sekä käytännönjärjestelyistä että tarjoamalla tuoreita näkökulmia taiteelliselle puolelle. Korvaamaton apu ohjaajan hyvinvoinnille siis, kuten oheisista kuvakaappauksista voitte päätellä!

Ohjaaja siis kuuntelee, kyseenalaistaa ja tekee päätöksiä. Useimmiten ohjaamisesta tullee mieleen näyttelijöiden kanssa työskenteleminen, johon speksin ollessa kyseessä kuuluu sekä perinteiset kohtausharjoitukset että improvisaation harjoitteleminen ja näiden kahden osa-alueen yhteensovittaminen. Näyttelijät ovat se tiimi, josta ohjaaja on suoraan vastuussa. Tämä vastuu ei onneksi suuremmin hirvitä, sillä näyttelijäni muodostavat mielettömän mahtavan ja lahjakkaan porukan, josta voi olla ylpeä jo tässä vaiheessa. Liekö tuo ihmekään, sillä itsehän olen ollut heitä valitsemassa!

– Marjo Seppänen, ohjaaja

Näyttelijöitä näköpiirissä

Castingissä luetaan rooleja hikihatussa vino pino, täytyyhän niitä kokeilla monesti – eri tavoilla samaa hahmoa, samalla tavalla eri hahmoja, istuen, seisoen, riehuen ja kuiskaten. Sitten tanssahdellaan, kukin tyylillään, sekä lauleskellaan… Raakkuuhan se harakkakin. Tutustellaan, makustellaan ja raskaan päivän jälkeen vain odotellaan.

Sitten kilahtaa se ratkaiseva viesti, ollaanko sitä lavalla? Ja täällähän me!

Näyttelijöiltä jouluinen tervehdys! Meidän tehtävänä on herättää käsikirjoituksen hahmot eloon ohjauksen avustuksella ja ohjeistuksella.

Miten mustaa valkoisella taipuu elävään muotoon? Miten muuttaa käsikirjoitustiimin tuotos liikkuvaksi ja hengittäväksi roolihahmoksi? Syksy on lähtenyt suorastaan räjähdysmäisesti liikkeelle ja näyttelijöillä onkin jo suuri urakka takanaan. On improiltu, tehty hahmonrakennusta tukevia harjoituksia, reenattu fyysistä ilmaisua ja pohdiskeltu tunneilmaisun saloja.

Kohtausharjoitukset ovat jo pitkällä, vaikka loppua ei näykään vielä pitkään aikaan – onhan kaikki hiottava saumattomasti toimivaksi kokonaisuudeksi ja tämä tapahtuu yleensä lopullisesti vasta kun päästään reenailemaan lavalle, jossa koittaa h-hetki.

Näyttelemisen lisäksi näyttelijöiden syksyyn on mahtunut laulujen harjoittelua, maskeerauksen ja puvustuksen tuijoteltavana ja testailtavana käymistä, ryhmäytymistä ja illanviettoa, hajoilua ja väittelyä, ja onpa tuota osa ehtinyt jo tanssahdellakin. Vaikka speksi onkin ”vain harrastus”, musiikki-improteatteri vaatii näyttelijöiltä paljon sitoutumista. Motivaatiotakin vaaditaan roima annos, sillä eihän takaiskuilta ja stressiltä voida välttyä yllättävien sattumusten lomassa. Käsikirjoitus saattaa muuttua lyhyelläkin varoitusajalla, jos jokin tekstinä luistava tapahtuma ei istukaan lava-asetelmaan tai jokin hahmojen välinen vuorovaikutus ei sovikaan enää niihin hahmoihin, mitkä ovat näyttelijöiden käsittelyssä muodostuneet – onhan näyttelijällä varsin paljon liikkumavaraa omassa työskentelyssään.

Kaikesta on kuitenkin tähän mennessä selvitty ja vahvempana palattu takaisin ruotuun! Eihän me tätä tehtäis ellei se ois kivaa. Porukkamme on tiivis ja toisten tukena, hauskanpitoa ei unohdeta ja näytelmä alkaakin muotoutua, kun on melkein vahingossa työskennelty tiuhaan tahtiin. Vielä on harjoitustentäyteinen kevät luvassa ja siihen hypätäänkin joululoman täyttämillä paristoilla rytinällä!

Vielä vuoden viimeiseksi ratoksi ovat näyttelijät esittäytyneet teille kaikille videon muodossa – vilkuilkaahan ketä siellä näkkyy 😉

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, itse kullekin kuomalle!

– Sini Ylimäinen, näyttelijä ja apuohjaaja

Onko sanoituksella sanottavaa?

Viimeksi kuulumisiaan kertoi bändi. Musiikki ja hahmojen laulamat kappaleet ovatkin yksi speksin ominaispiirteistä. Yleisölle usein entuudestaan tutuissa kappaleissa on kuitenkin ylimääräisenä jujuna vaihdetut lyriikat, joilla voidaan vaikkapa tuoda esiin roolihahmoista tai näytelmän tapahtumista uusia puolia. Käytettiinpä esimerkiksi taannoisen Tuomari Pertti -speksin unikohtauksen muodostaneiden kappaleiden sanoituksia välineenä Pertin hahmonkehityksen kuljettamiseenkin. Uusista sanoituksista vastaa sanoitustiimi.

2-14-217-copy-copy

Kunkin biisin sanoittaminen aloitetaan niin pian kuin suinkin mahdollista biisin valinnan jälkeen, kun kappaleen rakenne on selvillä. Yleensä myös ohjaajalta ja käsikirjoittajilta saadaan näkemyksiä ja toiveita siitä, mihin suuntaan biisiä halutaan viedä ja mitä asioita siinä tulisi ainakin käsitellä. Sanoitusten tulisi olla melko rivakasti valmiina, jotta koreografit, tanssijat, näyttelijät ja bändi pääsevät puolestaan kunnolla työstämään sitä. Välillä onnistuu, välillä ei.

Sanoittaminen on määrittelyä uhmaava sekoitus tiimi- ja yksilötyötä. Eri ihmisille soveltuvat erilaiset toimintatavat, joten osa sanoittajista työstää lyriikoita mieluiten yksin, osa pareittain. Jotkut biisit on laitettu alulle yksilötyönä ja saatettu loppuun useamman ihmisen voimin.

Sanoitustiimi on tänä vuonna melko kookas, yksitoistahenkinen pumppu. Tiimin kasaaminen aloitettiin jo kesällä, jolloin tiimiin haalittiin muutama entuudestaan eteväksi havaittu jäsen, ja viimeiset lisäykset otettiin mukaan syksyn casting-tapahtumassa. Useimmat sanoittajat ovatkin speksissä sanoituksen ohella myös muissa hommissa; sanoittajia edustaa sanoituksen lisäksi myös esimerkiksi bändissä, sovituksessa ja tanssitiimissä. Kolme sanoittajista on näyttelijöitä ja ovat päässeet sanoittamaan itse osan biiseistä, joita myöhemmin laulavat.

Nimeltä mainiten tiimin jäseniä tänä vuonna ovat, satunnaisjärjestyksessä, allekirjoittanut (Tuomo Mattila), Lauri Haapakangas, Aarni Harvala, Otso Kassinen, Henna Parviainen, Jaakko Seppälä, Topi Suviaro, Mikko Lehto, Jutta Jurmu, Paula Nätti ja Sini Ylimäinen. Lahjakasta sakkia – työn tuloksiin on voinut olla varsin tyytyväinen. Suurin kehittämisen paikka löytyy tiimin vastuuhenkilöstä, joka aikataulujen kanssa kämmäilemisen lisäksi ei ole harmillisesti vielä onnistunut kasaamaan tiimiään yhteenkään saunailtaan tai muuhun livetapaamiseen. Toivotaan kuitenkin parasta.

No millaista se sanoittaminen sitten on? ”How hard can it be”, mietti eräs kaverini aiheesta taannoin. Hyvä kysymys, vaikea vastata. Joskus on kuin biisi kirjoittaisi itse itsensä, joskus jälkeä ei tunnu syntyvän millään. Joskus kuningasajatus ei vain suostu muotoutumaan biisiin riveiksi ja joskus yhden avainfraasin keksiminen rakentaa itsensä ohella muunkin biisin hetkessä. Joskus sanoittaja ei keksi lähtöajatusta tai jumiutuu biisin kirjoittamisessa, mutta saa esimerkiksi jonkun toisen antamasta ideasta kirjoittamisen taas kulkemaan. Jos speksinteko olisi pöytärope, kunkin biisin sanoittamiseen kuluva aika saattaisi olla 3d8 päivän luokkaa.

Kirjoitustyössä on otettava huomioon paitsi asia, jonka haluaa sanoa, myös myös rytmi ja monesti riimitykset. Rytmi täytyy huomioida, jotta kappale on ylipäätään mahdollista laulaa järkevästi. Alku- ja loppusoinnut sekä muut runolliset taiteellisuudet on hyvä huomioida, jotteivät kuulijan korvat vuoda verta. Monet pohjabiisit ovat alunperin englanninkielisiä, mikä aiheuttaa joskus merkittävän haasteen suomenkielisiä sanoituksia kirjoittaessa, suomi kun tuppaa sisältämään merkittävästi pidempiä sanoja. Painotuskin tulisi pitää ensimmäisellä tavulla.

Lopussa yleensä kuitenkin kiitos seisoo, kun pääsee kuulemaan itse raapustamiaan runollisuuksia osana valmista speksiä.

– Tuomo Mattila, sanoitusvastaava

Bändistä pärähtää

Bändi valittiin hakuajan jälkeen syyskuun alussa. Sen jälkeen olemme harjoitelleet kerran viikossa. Soitamme ensin muutamaa kappaletta keikkavarastoon odottamaan bändille tilauskeikkoja. Heti kun itse speksissä esitettäviä kappaleita on valittu ja ne on alustavasti sovitettu, olemme alkaneet harjoitella niitä. Edellisiin vuosiin nähden ol30emme olleet tänäsyksynä hyvin aikataulussa, sillä olemme saaneet kaikki ensimmäisen puoliajan kappaleet harjoiteltua ennen tehoviikonloppua, jossa treenataan kaikkien muiden tiimien kanssa. Ehdimme jopa laulattaa niitä näyttelijöillä.

Yhteishenki on ollut hyvä ja kaikilla on ollut hauskaa.

Tänä vuonna bändissä soittavat Tuukka kivimäki (kitara), Heta Tuominen (kitara/saksofoni), Johanna Laurila (viulu), Jussi Hirvilammi (perkussiot), Emma Leppälä (basso), Otso Kassinen (kosketinsoittimet) Karo Hannonen (taustalaulut) ja Jari Kähönen (rummut).

Suurin osa bändistä kuuluu sovitustiimiin, mikä helpottaa yhteistyötä. Bändiläisten lisäksi sovitustiimiin kuuluu Topi Suviaro.

Biisin valinnan jälkeen sovittajat kokoontuvat kahvin ja mässyn voimin pyörittelemään biisiä. Pohdinnan alla on biisin tunnelma, tyyli, rakenne ja muut yksityiskohdat. Käytännössä sovitaan, mitä kukin soittimestaan tai kurkustaan päästää.

Kokoustamisen jälkeen nakki napsahtaa: yksi leikkelee ja liimailee äänitettä kasaan, toinen kirjoittelee nuotteja, usein yötä myöten, jotta aikataulu pitää. Sitten reenataan. Työn alla olevaa biisiä veivataan edestakaisin sovittajien, sanoittajan, koreografin, bändin, tanssijoiden ja näyttelijän välillä, kunnes ollaan tyytyväisiä lopputulokseen.

– Jari Kähönen, bändivastaava ja Emma Leppälä, sovitusvastaava