Avainsana-arkisto: ohjaus

Päiväni ohjaajana

Muuten Marjo, muistitko että tänään on ohjauksen blogitekstin deadline?”

Totesin joku päivä ystävälleni, että jos kaikki asiat olisivat täydellisessä hallinnassa, niin siinähän katoaisi kaikki jännitys elämästä. Näitä sanoja on hyvä muistella tällaisina hetkinä.

Vastaushan siis oli varsin selkeä ”en muistanut”. Tai ehkä todellisuudessa ”ai niin” tai ”hups”, mitä näitä nyt on. Niinpä kotiin päästyäni klo 21:47 kysyin parilta ystävältäni, mitä he haluaisivat lukea ohjauksen blogikirjoituksesta. Kuulemma hauskasti kirjoitetun tekstin ohjaajan arjesta ja siitä, mitä ohjaus tekee – siis esityksen jälkeen spottivalossa kumartelun lisäksi. Ajattelin toteuttaa kaksi kolmesta toiveesta, ja kuvata teille yhden (1) päivän ohjaajan arkea 10 (kymmenen) päivää ennen ensi-iltaa.

Aamu

Tämä arkinen maanantaiaamu valkeni suhteellisen kirpeänä ja raikkaana klo 11:30 aikoihin, kun sisäsyntyinen tarpeeni toteuttaa itseäni öisin kohtasi flunssan aiheuttaman venymän yöuniin. Luonnontieteilijä sisälläni huokaa, kun suunniteltu aamupalan lähde, Humus-kuppila, on sulkenut ovensa lomaviikoksi. Yliopiston kirjaston ryhmätyötilat ovat tavanomaista autiompia kun speksin päättävät tahot, eli ohjaus, tuotanto ja hallitus, istuvat auringon valaisemassa huoneessa nitisevillä tuoleilla. Viimeiset viikot ennen esityskautta ovat täynnä tekemistä kaikilla osapuolilla, joten palaveri on tärkeä ja keskustelu hedelmällistä. Tarjolla olevat keksit myös hiljentävät murisevan mahan hetkellisesti.

Ohjaajan tauko.
Parin viikon takainen arkinen taukokuva kera ystävän ja tyhjien kakkulaatikoiden.

Päivä

Sovitun palaverin päättyessä noin klo 14:50 hymyilen jo tutuksi tullutta anteeksipyytävää hymyä vieressäni istuvalle apuohjaajalleni Aarnille, ja jäämme vielä reiluksi tunniksi hoitamaan ohjauksen sisäisiä asioita (aikatauluja, tiedotusta, viestien lähettelyä taiteellisille vastaaville, lisää aikatauluja). Yhteisymmärrys ei vaadi ponnisteluita, mutta aiheesta lipsuminen on todellinen riski. Hetken ajan voin kuitenkin kuvitella omaavani toiset aivot, jotka työskentelevät vieressäsi kuuliaisesti etäyhteyden avulla tuplaten vuorokaudessa käytettävissäni olevat tunnit. Liian nopeasti tämä hetki on tietenkin ohi, ja lisäpää ottaa vallan takaisin itselleen ja käskee hankkimaan ruokaa ennen illan treenejä.

Iltapäivä

Käynti kotona jää lyhyeksi kun syödessäni laitan samaan aikaan eteenpäin kommentteja ja ajatuksia maskeeraustiimille. Myös lavastus- ja tarpeistotiimi on viimeistelemässä lavasteita ja pyytää mielipidettä, joka on onneksi helppo muodostaa vastaavan lähettämän kuvan pohjalta. Kello on tasan 18:00 kun käyn mutkan harjoitussalissamme L7:ssa ja jätän näyttelijät roudaamaan pöydät ja tuolit luentosalin reunoille saadaksemme aikaiseksi melko kaukaisesti esitystilamme Pohjankartanon salia muistuttavan tyhjän tilan. Aarni on jälleen paikkaamassa, kun päivitetyn käsikirjoituksen tulostaminen on jäänyt hupenevien minuuttien jalkoihin. Näyttelijät syövät tiimiläisten tuomia herkkuja ja aloittavat lämmittelyn Aarnin johdolla samalla kun minä laitan alkukeskustelussa esille nousseita kysymyksiä eteenpäin laulukonsultille ja sovitusvastaavalle.

IMG_1291
Näyttelijöiden lämppä kattaa parhaimmillaan fyysisen lämmittelyn, äänenavauksen ja keskittymisharjoituksen.

Ryhmän yhteenhioutuminen ja esitysten läheneminen näyttäytyvät harjoituksissa myös lisääntyvänä levottomuutena, satunnaisina näyttelijäkasoina lattialla sekä nauruun purskahtamisina niin kohtauksissa kuin niiden ulkopuolellakin. Ohjaajana en myöskään tässä vaiheessa ole missään määrin enää niin pelottava auktoriteetti, ettenkö saisi osaani rennon tunnelman mukanaan tuomasta naljailusta (”jos vaikka ohjaajakin olisi hiljaa” kuuluu palaute, kun keskeytän kohtauksen alun määrättyäni itse ensin hiljaisuuden). Silloin tällöin vaihdetut katsekontaktit apuohjaajan kanssa kertovat kuitenkin, ettemme voisi olla enempää tyytyväisiä tiimiimme. Toinen puoliaika saadaan käytyä läpi kunnialla ja kyyneleet sekä hymy ovat harjoitusten lopussa (klo 21:17) herkässä.

Ilta

Aloittaessani lopulta blogitekstin kirjoittamisen takana on 10 tuntia speksiä, 25 kohdattua speksiläistä ja ympärillä jo lähes valmiiksi muotoutunut esitys, joka tulee heräämään seuraavan viikon ensi-illassa eloon upeampana kuin mielikuvissani olisi koskaan ollut mahdollista. Ja vaikka kaikki ei vielä silloinkaan olisi täydellisesti hallinnassani, ei se haittaa, koska niin speksi kuin elämäkin on täynnä improvisaatiota, joka tekee molemmista yhtä lailla jännittävän.

TL;DR:

Apuohjaajan vastaus kysymykseen ”mitä ohjaaminen on?”:

”Ohjaaminen on sitä, että keksii näyttelijöille rakentavaa tekemistä ja katsoo, että muutkin tiimit tuotoksineen näyttävät ja kuulostavat samalta kuin ohjaajan mielikuvissa. Tai sinne päin. Tätä visiota pitää sanallistaa usein ja monille, jotta muutkin tietäisivät, mitä tavoitellaan.
That’s about it.”

Marjo & Aarni
– eli ohjaaja ja sen lisäaivot